Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Neljä viikkoa on nyt ohi ja huomenna on lähdön aika. Sää on ollut todella vaihteleva, on ollut paljon sateita ja tuulia, jopa myrskyjä. Vettä on tullut joinain päivinä enemmän kuin normaalisti kuukaudessa. Lämpöä on riittänyt, päivällä lämpöä on ollut 20 asteen kummankin puolen, yöllä taas matalimmillaan noin 12 asteessa ja parhaimmillaan noin 18 asteessa. Ulkoilman kosteus on ollut korkea, vasta nyt viime päivinä se on laskenut noin 60 %:n tasolle ollen päiväkausia yli 90 %:n.

Merihevonen on Olhaon tunnus

Turismi on lisääntynyt myös täällä Olhaossa merkittävästi. Aikaisempina vuosina marraskuun alkaessa kaupunki on hiljentynyt lähes kokonaan ja monet ravintoloitsijat ovat panneet liikkeensä kiinni ja lähteneet omille lomilleen vilkkaan sesongin jälkeen. Nyt tilanne on toinen. Niin kuin Lagosin hotellin vastaanottohenkilö sanoi, että aikaisemmin oli high-season ja sitten tuli low-season. Nyt tuntuu, että vähintään mid-season jatkuu ja jatkuu vain koko ajan. Olhaon lauantaitorit ovat edelleen ylikansoitettuja ja se johtuu suurelta osin lähiseuduilla olevista turisteista, koska sunnuntaisin kaupunki taas hiljenee.

Paikalliset kokoontuvat torin laitaan juttelemaan

Säästä ja hiukan myös terveysongelmista johtuen olemme olleet aika paljon täällä ”kotinurkissa”, sillä Olhaossa on edelleen paljon nähtävää ja koettavaa. Viime päivien runsaat kävelyt ovat panneet selän ja lonkat koville ja hyvät yöunet ovat olleet nyt hakusessa. 

Pääsimme vihdoinkin tutustumaan Olhaon vanhaan kirkkoon vuodelta 1709

 Toki olemme reissanneetkin jonkin verran: kävimme Espanjan puolella Ayamontessa, Lagosissa, Sagresissa, Ferragudossa, Silvesissä, Sao Bartolomeo de Messinesissa, Loulessa ja Farossa. Tapasimme ystäviämme sekä Espanjassa että Lagosissa. Aika hauskaa sekin! Olemme tavanneet muutamia kivoja pariskuntia ravintoloissa, ja niistä on syntynyt hienoja kohtaamisia. Muita suomalaisia emme juurikaan ole täällä nähneet, mutta tänä vuonna samassa asuinkompleksissa asuu kaksi 30 hengen golf porukkaa, joista olemme tavanneet 7 eri henkilöä. Varsinkin tämä meidän viimeinen viikkomme on ollut sekä meidän että golfaajien kannalta tosi hieno ja aurinkoinen. Tänään viimeisenä vierailupäivänä aurinko paistaa aivan pilvettömältä taivaalta ja ulkona on 23 astetta lämmintä.

Iberian harakka, kiuru, lapasorsa, tiltaltti ja lisko - tällainen oli eilinen kuvasaalis

 Eilen kävelimme läpi perinteisen Ria Formosa Centerin luontopolun yhdessä Marjan ja Ilkan kanssa. Sää oli mainio, jopa ehkä helteinen, mutta metsässä kävely virkistää aina. Bongasimme muutamia lintuja, ihailimme vuoroveden aiheuttamia ilmiöitä ja löysimme muutamia viittoilijarapujakin. Tämä luontopolku on aina mukava kulkea.

Harmillisesti tänä vuonna jäivät väliin sekä käynnit läheisillä saarilla että syömässä mustekalaa Santa Luziassa. Mutta jotain täytyy jättää seuraavaan kertaan!

Adeus Olhao!

 

Sagres – end of the world

Sagres sijaitsee Euroopan lounaisimmassa nurkassa. Sieltä avautuu aava Atlantin valtameri. Sagres on valtavan suosittu näköalapaikka, siellä käy vuosittain miljoonia turisteja ympäri maailman. Sen vetonaula on ehdottomasti auringonlasku, sillä aurinko nähdään sukeltavan meren syliin. Sagresin lempinimi ”End of The World” juontuu sen ajan maailmankäsityksestä, jolloin maapallo oli litteä ja sen äärilaita oli siellä.

Fortaleza de Sagres on valtavan iso linnoitus

 

Varjoliitäjät nauttivat hienoista tuulista

Rannat ovat äkkijyrkkiä, ehkä jopa yli 30 metrisiä töyräitä. Rannassa meri tyrskyää, minkä vuoksi lähiseudun rannat ovat erityisesti surffaajien suosiossa. Maisema on sanoin kuvaamattoman kaunis. Maaperä on todella karua, kivistä. Yksittäiset villikrookukset yrittävät tunkea kivien lomassa, mutta muuten siellä ei kasva mitään. Monet varjoliitäjät näyttivät nauttivan hyvistä tuulista ja aurinkoisesta säästä.

Rannikko on jylhää koko niemen alueeella

Niemen päässä on 1400-luvulla rakennettu linnoitus Fortaleza de Sagres. Sen rakennutti Henrik Purjehtija, joka työskenteli sieltä käsin varustaessaan laivoja tutkimusmatkoja varten. Linnoituksen yhteydessä on vajaa 50 metriä halkaisijaltaan oleva ”Rosa dos Ventos” eli Tuulten ruusu. Se näyttää ihan aurinkokellolta, mutta sitä se ei ilmeisestikään ole. Mitä varten se on tehty, on jäänyt hämärän peittoon.

Rannikon jyrkänteet ovat kymmenien metrien korkuisia

 Linnoituksen keskellä on myös pieni, valkoiseksi rapattu kirkko, Igreja da Nossa Senhora da Graça, joka rakennettiin vuonna 1570.

Igreja da Nossa Senhora da Graça rakennettiin 1570

 Linnoitus vahingoittui pahasti vuoden 1755 maanjäristyksen yhteydessä ja se restauroitiin nykyiseen muotoon 1900-luvulla. On vaikeaa ymmärtää, että maanjäristyksen aiheuttama tsunami vyöryi linnoituksen yli ja tuhosi sen suurelta osin.

Korkeista jyrkänteistä huolimatta kalastajia näkyi aika paljon

 

Sadetta, aurinkoa, lämpöä ja kosteutta – sellainen on Algarve syksyllä

Matkamme on siirtynyt jo viimeiselle viikolle. Se on aina niin, että ensimmäinen matkapuolisko menee mukavan hitaasti, kun on niin paljon uutta nähtävää ja koettavaa. Toinen puoli taas sujuu niin nopeasti, ettei huomaakaan lähtöpäivän jo häämöttävän. 

Aurinko lämmittää mukavasti edelleen

Viime päivät on sään suhteen olleet aika monenkirjavat, välillä paistaa ja välillä sataa. Ja satanut onkin todella runsaasti lähes joka päivä. Päivälämpötilat ovat pysytelleet tukevasti noin 18 asteessa eikä yölläkään lämpö ole pudonnut juurikaan alle 14 asteen. Mutta on kosteaa! Kun kosteusprosentti viimeisen viikon aikana on heilunut yli 90 %:ssa, niin pyykit eivät tahdo tahdo kuivua millään, vaatekaapin vaatteet ovat jatkuvasti hieman viileän kosteita eikä kylpypyyhe ole koskaan kuiva.

Vuokranantajamme pysäyttivät meidät eilen illalla tullessamme kotiin ja kertoivat, että siivooja oli ilmoittanut heille kosteusongelmista. Olohuoneen ja kylppärin välinen seinä tuntuu lattian läheltä kylmän kostealta ja paikoitellen näkyy pieniä tummentuneita kohtia! No nyt sille ei voi mitään. He joutuvat sen varmaan jossain vaiheessa korjaamaan. Toivottavasti siihen ei ala tulla hometta, sitten ollaan ongelmissa. Onneksi tulevat päivät ovat varsin aurinkoisia ja lämpimiä, joten tuskin ongelmia on. Sitä paitsi lähdemme pariksi päiväksi Lagosiin tapaamaan ystäviämme, joten kovin montaa päivää emme täällä enää ole.

 

Paikalliset tuottajat myyvät torilla omia vihanneksia ja hedelmiä

Viime päivinä emme ole paljoakaan kulkeneet muualla kuin lähiseuduilla. Lauantaina onneksi pääsimme torille ja halliin, se on jokaviikkoinen elämys. Yllättävän paljon ihmisiä on edelleen myös tällä Olhaossa. Aikaisempina vuosina turistien määrä on vähentynyt huomattavasti marraskuun alettua. 

 

Olimme lounaalla Cha-cha-cha -ravintolassa, joka mielestämme on yksi kaupungin parhaita ravintoloita. Grillatut jättikatkaravut ja lampaankyljykset olivat yhtä hyviä kuin aina ennenkin. Tänne tulemme uudelleen viikon päästä ”Isänpäiväillalliselle”.

Ulkoapäin katseltuna ravintola ei näytä kovin kummoiselta, mutta ravintola on aina täynnä ja ruoka todella herkullista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kokkailemme usein myös kotona, sillä keittiö on ihan hyvä. Ainoa heikko puoli on muutamien keittiövälineiden puuttuminen tai huono kunto samoin kuin se, että tuoreita yrttejä ei meinaa saada mistään, ei torilta eikä kaupoista. Sunnuntaina kävimme ostamassa kilon juuri kerättyjä sinisimpukoita. Hinta oli 6 euroa/kg. Keitimme simpukat perinteisesti valkoviinissä, salottisipuleiden ja ranskalaisten yrttien sekä persiljan kanssa. Simpukat olivat todella hyviä ja liemi erinomaisen herkullista.

Sinisimpukoita valkoviiniliemessä

Maanantaina kävimme myös MAR Shopping Centerissä, joka sijaitsee vajaan parinkymmenen kilometrin päässä. Se on iso, hieno ja varsin moderni ostoskeskus, rakennettiin vajaa 5 vuotta sitten. Näin maanantaina väkeä oli onneksi harvakseltaan toisin kuin Pyhäinpäivän aattona viime viikolla. Ostoskeskuksen vieressä on monipuolinen ”outlet” puoli, jossa myydään merkkituotteita edullisempaan hintaan. Jos ostoksia haluaan tehdä täälläpäin, niin tuolta saa miltei mitä vain.

 

Illalla tapasimme Ria Marinan sisäänkäynnin luona kaksi viehättävää suomalaista rouvaa, jotka olivat ison golfporukan kanssa ja asuivat nyt kuukauden verran samassa talokompleksissa kuin mekin. Mukavia tyyppejä Kemistä ja Helsingistä.

Ferragudo – Algarven yksi kauneimmista kalastajakaupungeista

Algarvessa on keskimäärin 300 aurinkoista päivää vuodessa ja nyt kyllä tuntuu, että kaikki ne sateiset päivät on ajoitettu lokakuun viimeisille päiville. Sadetta on riittänyt viime päivinä eikä lämpötilakaan ole ylittänyt 18 astetta. Tänään aamupäivällä vettä tuli aivan kaatamalla muutaman tunnin, kunnes sitten iltapäivän lopulla pilvet väistyivät hiukan ja aurinko pääsi paistamaan. Tämä sää taitaa olla sen saman myrskyn häntä, joka on riepotellut Espanjan länsirannikkoa ja itäosaa.

Rantaravintolassa ihmiset nauttivat maistuvasta lounaasta ja kauniista ilmasta

 Aurinko lämmittää vielä hyvin, mutta pilvisellä säällä lämpö tipahtaa heti muutamalla asteella. Myös tuuli on viime päivinä ollut poikkeuksellisen kovaa ja vaihdellut pohjoisen ja idän välillä. Tuuli on entisestään viilentänyt ilman lämpöä ja varsinkin öisin on ollut aika viileää. On myös erittäin kosteaa, ilman kosteusprosentti on juuri nyt 92 % ja vastapestyt farkut eivät taida ihan heti kuivua. Tulevan yön ja huomisen aamupäivän osalta paikallinen säälaitos antoi sade- ja tuulivaroituksia. Katsotaan mitä illan mittaan tulee. Mutta kuten niin usein, ensi viikon sääennuste näyttää taas niin paljon paremmalta. Toivotaan, että näin käy.

Arada joki on Portimaon ja Ferragudon välissä

Eilen pääsimme kuitenkin tekemään oikein mukavan päiväretken Ferragudoon, joka on ehdottomasta yksi kauneimpia pikkukaupunkeja Algarven rannikolla. Se sijaitsee Portimãon vieressä, Arade-joen toisella puolella.

 

Portaat vievät kukkulan laelle ja kirkolle

Ferragudo on varsin tyypillinen kalastajakylä valkoisine taloineen ja kapeine kujineen. Talot on pääosin pidetty todella hyvin ja niiden pihat ovat kauniita kukkien koristamina. Ferragudon vanha historiallinen keskusta on kukkulan laella ja sen rinteillä. Pienet kujat risteilevät ja toinen toistaan viehättävimmät talot polveilevat kauniiden porttien takana.

Valkoiset talot ja siniset nurkkalaudat kuuluvat portugalilaiseen arkkitehtuuriin

Kukkulan päällä on luonnollisesti vanha kirkko, Igreja Matrix de Ferragudo, tällä kertaa jo 1500-luvulta peräisin oleva kirkko, joka monien muiden kirkkojen tavoin tuhoutui pahasti vuoden 1755 maanjäristyksen yhteydessä. Kirkon sisältä löytyy alkuperäisiä tauluja 1500- ja 1600-luvuilta. Kirkko on - kuten sanottu - kukkulan laella ja sinne on vaativa kävely alhaalta rannasta, mutta perille pääseminen kyllä palkitsee. Kirkon pihalta on komeat näköalat yli Arade joen Portimãon kaupunkiin ja ympäröivään maaseutuun. 

Igreja Matrix de Ferragudo on rakennettiin jo vuonna 1520

Ferragudo on hyvin haluttu lomailijoiden kohde ja monille paljon viehättävämpi paikka kuin viereinen Portimãon kaupunki. Tuntuu siltä, että varsinkin britit ovat ottaneet kaupungin omakseen, sillä niin paljon kuului englantia kaduilla ja ravintoloissa. 

Porttien takaa aukeaa kaunis, rauhallinen ja hyvin hoidettu piha

 

Kielikylpy

Saimme kutsun lounaalle vuokraisäntiemme, Gigin ja Jean-Pierren luokse. Mieluustihan me sen otimme vastaan, vaikka perhosia on vatsassa ranskan kielen vuoksi. Vaikka olen opiskellut ranskaa useamman vuoden työväenopistoissa, niin pohja on niin hatara, että kieli tuppaa unohtumaan kun sitä ei jatkuvasti käytä. Kirjoitettua tekstiä on helpompi ymmärtää, mutta puhuminen on vaikeaa ja varsinkin puhelimessa.

Nyt tapasimme heidät jo toisen kerran ja kielikin alkoi sujui paremmin, edelleen kuitenkin hyvin kangerrellen. Mutta pystyimme kuitenkin keskustelemaan monista eri asioita lähes kolmetuntisen lounaan ajan.

Cataplana on itse asiassa pyöreäpohjaisen padan nimi, mutta myös siinä valmistetun ruuan nimi

Lounas  oli herkullinen ja runsas. Saimme alkuruuaksi tapaksia: tuorejuustoa, sardiinipatéta ja salamia. Pääruuaksi saimme “cataplanaa”, joka on perinteinen portugalilainen kalapata. Siinä oli kaikkea mahdollista: isoja ravun saksia, isoja katkarapuja, kolmea eri kalaa, mustekalaa, sydänsimpukoita jne. Todella runsas ja sen kanssa vielä tuorepastaa. Jälkiruuaksi saimme vielä tiramisua. Viiniä joimme sopivasti eri ruokiin soveltuen. Oli kyllä hyvää! Kävely takaisin kotiin runsaan lounaan jälkeen teki todellakin hyvää.

Yksi keskustelun aihe oli asuintalomme uima-altaan vesipumpun ääni, joka kulkee rakenteita pitkin asuntoome niin, että se häiritsee merkittävästi. Se on monotooninen, aika matala ääni, joka kuuluu koko ajan. Mittasin desibelimittarilla ja sain tulokseksi noin 65 dB, kun normaali hiljainen huoneääni on 35-40 dB. Varsinkin nukkumaan mennessä ääni häiritsee paljon. Viime aikoina ääni on hiljentynyt vaihtelevasti, joskus vasta keskiyön jälkeen, usein klo 21 ja 24 välillä. Siitä puhuimme ja he kyllä ymmärsivät, mikä tilanne on.

Parin päivään kuluttua saimme tiedon, että moottorin eristys on uusittu ja ääntä ei enää kuulu!

Sunnuntaiajelu Algarven maaseudulla

Sää on viilentynyt huomattavasti. Tänä aamuna lämpömittari osoitti vain 14 astetta, vaikka aurinko paistoi eikä taivaalla näkynyt pilven hattaraakaan. Aika vireä pohjoistuuli teki ilman kuitenkin koleaksi. Mutta mitäs siitä, hiukan enemmän vaatetta päälle ja menoksi.

Igreja de Sao Martolomeu de Messines

Päiväkohteeksi valittiin São Bartolomeu de Messines, joka on pieni kylä vajaan tunnin ajomatkan päässä, rannikolta pohjoisen suuntaan. Itse kylä on tavallinen portugalilainen kylä, valkoiset talot, kapeat kadut ja komea kirkko. Tämän kirkon vuoksi oikeastaan halusimme mennä sinne. Igreja de São Bartolomeu de Messines on peräisin 1500-luvulta, ja sen edessä olevat pylväät ovat poikkeavan erikoiset käytettyjen kivimateriaalien johdosta. Materiaaleina käytettiin Algarven hiekkakiveä ja kalkkikiveä. 

 

Kirkon piha oli yksinkertaisen kaunis

Itse kirkkoon emme päässeet, sillä se oli suljettu, niin kuin valitettavasti monet kirkot messun ulkopuolella. Se on harmi, sillä kirkot ovat usein sisältä todella kauniit, niin kuin tietojen mukaan tämänkin kirkon rokokoo-tyylinen alttari.

Silvesissä on nähtävillä paljon roomalaisten aikaisia muistomerkkejä ja raunioita

 Seuraavaksi menimme Silvesiin, jossa toki olemme käyneet jo aikaisemmin, mutta mukavahan siellä oli käydä nytkin. Silves on kuuluisa komeasta roomalaisten aikoinaan rakentamasta linnoituksesta. Siellä emme nyt käyneet, vaan kävelimme muuten aika hiljaisessa kaupungissa.

Silvesistä ajelimme rannikkotietä N125 kotiin päin. Tie on varsin ruuhkainen ja hidas, koska se kulkee kaikkien rannikkokylien läpi ja matalat nopeusrajoitukset ovat koko matkan ajan voimassa.

Aurinko laski Olhaossa lähes pilvettömään taivaanrantaan

Maisemat ja luonto on aika erilaista Algarven länsiosassa verrattuna itäiseen Algarveen. Länsipuolella luonto on runsaampaa, eikä ehkä aivan niin karua kuin itäpuolella. Syitä saattaa olla monia. Näytti siltä, että länsipuoli olisi hiukan vauraampaa, viini- ja hedelmätarhoja näkyi tämän tästä, samoin hyvin äveriään näköisiä golfkenttiä. Maisemat olivat ylipäätään kauniit, maasto on kumpuilevaa ja kukkuloiden välissä näkyivät laajalti kauniit laaksot viljelyksineen. Ja kuivaa on. Monien kylttien mukaan ylitimme useiden jokien siltoja, mutta itse joet olivat kuivuneet.

Lomasta on vielä puolet jäljellä

Tänään olemme olleet täällä jo kaksi viikkoa! Kuinka nopeasti aika kuluukaan. Ensimmäinen viikko meni oikeastaan kaiken maailman ongelmissa, eivätkä kelitkään ole olleet kaikilta osin kovin suotuiset. Mutta viime viikko sitten muutti kaiken, kun aurinko paistoi lähes koko viikon pilvettömältä taivaalta ja oli shortsikelit. Pääsimme tekemään ensimmäiset päiväreissut vanhoihin tuttuihin maisemiin, Louléen, Taviraan ja Faron saarelle.

Komea sateenkaari lyhyen sateen jälkeen

Sää on aina näin syksyisin ollut aika epävakaa, mutta jotenkin tuntuu siltä, että näitä säävaihteluja ja epävakautta on joka vuosi enemmän. Sääennusteet tuleville päiville vaihtuvat joskus jopa saman päivän aikana sateisesta auringonpaisteeseen ja takaisin. Olemme Atlantin rannalla ja sieltä tulevien pyörteiden liikkeitä on vaikeaa ennustaa, sen olemme huomanneet. Ja antaako sitten ilmastonmuutos omat mausteensa, kuka tietää.

 

Tummien pilvien lomassa lentokoneet jättivät merkkejään

Eilen kävimme Espanjan puolella. Hyvät ystävämme asuvat rajan toisella puolella Ayamonten lähellä Esurin asuinalueella. Rajalla virtaa Guadiana-joki. Molemmin puolin sijaitsevat kaupungit ovat profiililtaan ja arkkitehtuuriltaan hyvin saman kaltaisia, mutta kyllä Espanjan puolella pieni espanjalainen vivahde jo tulee esiin. Mutta kaikkein oudoin asia on, että valtiorajojen kohdalla menee myös aikavyöhykeraja eli kun klo 12 ylität joen ja saavut Espanjan puolelle, niin kello on jo 13. Eipä sitä tule aina ajatelleeksi, kun sopii tapaamisia rajan toiselle puolen.

 

Esurin asuinalue on täynnä kauniita, espanjalaistyylisiä asuntoja

Moottoritiellä A22, jota ajoimme Espanjaan, oli aika hiljaista. Moottoritie on maksullinen ja sen vuoksi paikalliset todennäköisesti käyttävät mieluummin vieressä kulkevaa N125 tietä, joka kulkee rannikkokylien läpi ja on paljon hitaampi. Moottoritie on vuosien mittaan kulunut aika paljon ja oli nyt paikoitellen aika huonossa hapessa. Täällä kannattaa hankkia vuokra-autoon automaattinen moottoritiemaksun lukija, joka kerää maksut ja maksut tulevat yhtenä vuokra-ajan päätyttyä.

Espanjan rajalle on vain noin 50 km matka

 Ravintoloista täällä ei ole pula, niitä löytyy kaikkiin makuihin ja tyyleihin. Eilen illalla kävimme tutustumassa Tapas e Lendas -nimiseen ravintolaan, joka on todella suosittu. Olemme aikaisemminkin yrittäneet mennä sinne, mutta oikeastaan ilman ennakkovarausta se on ollut mahdotonta. Nimensä mukaan kyseessä on tapas paikka ja ruokalista on pitkä ja monimuotoinen. Mutta kaikki mitä söimme, oli laadullisesti aivan erinomaista. Otimme vain ahneuksissamme liian monia annoksia ja meillä oli vaikeuksia saada kaikki se hyvä syötyä. Vieressämme istui saksalainen pariskunta, joiden kanssa meillä oli todella mukavat keskustelut.

Pöytä meinasi tulla liian ahtaaksi kun kulhoja ja lautasia tuli perä perään tarjolle

 

Saman ravintoloitsijan wine bar

Tänään oli taas toripäivä. Se on tapahtuma, joka vetää puoleensa sekä täällä että lähistöllä asuvia. Viime lauantaihin verrattuna väkeä oli kuitenkin vähemmän ja puolenpäivän aikaan alkoi pieni sade, joka karkotti monet kotiin. 

Torin tarjonta on todella monipuolinen

 

Tori ja halli kiinnostaa niin paikallisia kuin lomailijoita