Ferragudo – Algarven yksi kauneimmista kalastajakaupungeista

Algarvessa on keskimäärin 300 aurinkoista päivää vuodessa ja nyt kyllä tuntuu, että kaikki ne sateiset päivät on ajoitettu lokakuun viimeisille päiville. Sadetta on riittänyt viime päivinä eikä lämpötilakaan ole ylittänyt 18 astetta. Tänään aamupäivällä vettä tuli aivan kaatamalla muutaman tunnin, kunnes sitten iltapäivän lopulla pilvet väistyivät hiukan ja aurinko pääsi paistamaan. Tämä sää taitaa olla sen saman myrskyn häntä, joka on riepotellut Espanjan länsirannikkoa ja itäosaa.

Rantaravintolassa ihmiset nauttivat maistuvasta lounaasta ja kauniista ilmasta

 Aurinko lämmittää vielä hyvin, mutta pilvisellä säällä lämpö tipahtaa heti muutamalla asteella. Myös tuuli on viime päivinä ollut poikkeuksellisen kovaa ja vaihdellut pohjoisen ja idän välillä. Tuuli on entisestään viilentänyt ilman lämpöä ja varsinkin öisin on ollut aika viileää. On myös erittäin kosteaa, ilman kosteusprosentti on juuri nyt 92 % ja vastapestyt farkut eivät taida ihan heti kuivua. Tulevan yön ja huomisen aamupäivän osalta paikallinen säälaitos antoi sade- ja tuulivaroituksia. Katsotaan mitä illan mittaan tulee. Mutta kuten niin usein, ensi viikon sääennuste näyttää taas niin paljon paremmalta. Toivotaan, että näin käy.

Arada joki on Portimaon ja Ferragudon välissä

Eilen pääsimme kuitenkin tekemään oikein mukavan päiväretken Ferragudoon, joka on ehdottomasta yksi kauneimpia pikkukaupunkeja Algarven rannikolla. Se sijaitsee Portimãon vieressä, Arade-joen toisella puolella.

 

Portaat vievät kukkulan laelle ja kirkolle

Ferragudo on varsin tyypillinen kalastajakylä valkoisine taloineen ja kapeine kujineen. Talot on pääosin pidetty todella hyvin ja niiden pihat ovat kauniita kukkien koristamina. Ferragudon vanha historiallinen keskusta on kukkulan laella ja sen rinteillä. Pienet kujat risteilevät ja toinen toistaan viehättävimmät talot polveilevat kauniiden porttien takana.

Valkoiset talot ja siniset nurkkalaudat kuuluvat portugalilaiseen arkkitehtuuriin

Kukkulan päällä on luonnollisesti vanha kirkko, Igreja Matrix de Ferragudo, tällä kertaa jo 1500-luvulta peräisin oleva kirkko, joka monien muiden kirkkojen tavoin tuhoutui pahasti vuoden 1755 maanjäristyksen yhteydessä. Kirkon sisältä löytyy alkuperäisiä tauluja 1500- ja 1600-luvuilta. Kirkko on - kuten sanottu - kukkulan laella ja sinne on vaativa kävely alhaalta rannasta, mutta perille pääseminen kyllä palkitsee. Kirkon pihalta on komeat näköalat yli Arade joen Portimãon kaupunkiin ja ympäröivään maaseutuun. 

Igreja Matrix de Ferragudo on rakennettiin jo vuonna 1520

Ferragudo on hyvin haluttu lomailijoiden kohde ja monille paljon viehättävämpi paikka kuin viereinen Portimãon kaupunki. Tuntuu siltä, että varsinkin britit ovat ottaneet kaupungin omakseen, sillä niin paljon kuului englantia kaduilla ja ravintoloissa. 

Porttien takaa aukeaa kaunis, rauhallinen ja hyvin hoidettu piha

 

Kielikylpy

Saimme kutsun lounaalle vuokraisäntiemme, Gigin ja Jean-Pierren luokse. Mieluustihan me sen otimme vastaan, vaikka perhosia on vatsassa ranskan kielen vuoksi. Vaikka olen opiskellut ranskaa useamman vuoden työväenopistoissa, niin pohja on niin hatara, että kieli tuppaa unohtumaan kun sitä ei jatkuvasti käytä. Kirjoitettua tekstiä on helpompi ymmärtää, mutta puhuminen on vaikeaa ja varsinkin puhelimessa.

Nyt tapasimme heidät jo toisen kerran ja kielikin alkoi sujui paremmin, edelleen kuitenkin hyvin kangerrellen. Mutta pystyimme kuitenkin keskustelemaan monista eri asioita lähes kolmetuntisen lounaan ajan.

Cataplana on itse asiassa pyöreäpohjaisen padan nimi, mutta myös siinä valmistetun ruuan nimi

Lounas  oli herkullinen ja runsas. Saimme alkuruuaksi tapaksia: tuorejuustoa, sardiinipatéta ja salamia. Pääruuaksi saimme “cataplanaa”, joka on perinteinen portugalilainen kalapata. Siinä oli kaikkea mahdollista: isoja ravun saksia, isoja katkarapuja, kolmea eri kalaa, mustekalaa, sydänsimpukoita jne. Todella runsas ja sen kanssa vielä tuorepastaa. Jälkiruuaksi saimme vielä tiramisua. Viiniä joimme sopivasti eri ruokiin soveltuen. Oli kyllä hyvää! Kävely takaisin kotiin runsaan lounaan jälkeen teki todellakin hyvää.

Yksi keskustelun aihe oli asuintalomme uima-altaan vesipumpun ääni, joka kulkee rakenteita pitkin asuntoome niin, että se häiritsee merkittävästi. Se on monotooninen, aika matala ääni, joka kuuluu koko ajan. Mittasin desibelimittarilla ja sain tulokseksi noin 65 dB, kun normaali hiljainen huoneääni on 35-40 dB. Varsinkin nukkumaan mennessä ääni häiritsee paljon. Viime aikoina ääni on hiljentynyt vaihtelevasti, joskus vasta keskiyön jälkeen, usein klo 21 ja 24 välillä. Siitä puhuimme ja he kyllä ymmärsivät, mikä tilanne on.

Parin päivään kuluttua saimme tiedon, että moottorin eristys on uusittu ja ääntä ei enää kuulu!

Sunnuntaiajelu Algarven maaseudulla

Sää on viilentynyt huomattavasti. Tänä aamuna lämpömittari osoitti vain 14 astetta, vaikka aurinko paistoi eikä taivaalla näkynyt pilven hattaraakaan. Aika vireä pohjoistuuli teki ilman kuitenkin koleaksi. Mutta mitäs siitä, hiukan enemmän vaatetta päälle ja menoksi.

Igreja de Sao Martolomeu de Messines

Päiväkohteeksi valittiin São Bartolomeu de Messines, joka on pieni kylä vajaan tunnin ajomatkan päässä, rannikolta pohjoisen suuntaan. Itse kylä on tavallinen portugalilainen kylä, valkoiset talot, kapeat kadut ja komea kirkko. Tämän kirkon vuoksi oikeastaan halusimme mennä sinne. Igreja de São Bartolomeu de Messines on peräisin 1500-luvulta, ja sen edessä olevat pylväät ovat poikkeavan erikoiset käytettyjen kivimateriaalien johdosta. Materiaaleina käytettiin Algarven hiekkakiveä ja kalkkikiveä. 

 

Kirkon piha oli yksinkertaisen kaunis

Itse kirkkoon emme päässeet, sillä se oli suljettu, niin kuin valitettavasti monet kirkot messun ulkopuolella. Se on harmi, sillä kirkot ovat usein sisältä todella kauniit, niin kuin tietojen mukaan tämänkin kirkon rokokoo-tyylinen alttari.

Silvesissä on nähtävillä paljon roomalaisten aikaisia muistomerkkejä ja raunioita

 Seuraavaksi menimme Silvesiin, jossa toki olemme käyneet jo aikaisemmin, mutta mukavahan siellä oli käydä nytkin. Silves on kuuluisa komeasta roomalaisten aikoinaan rakentamasta linnoituksesta. Siellä emme nyt käyneet, vaan kävelimme muuten aika hiljaisessa kaupungissa.

Silvesistä ajelimme rannikkotietä N125 kotiin päin. Tie on varsin ruuhkainen ja hidas, koska se kulkee kaikkien rannikkokylien läpi ja matalat nopeusrajoitukset ovat koko matkan ajan voimassa.

Aurinko laski Olhaossa lähes pilvettömään taivaanrantaan

Maisemat ja luonto on aika erilaista Algarven länsiosassa verrattuna itäiseen Algarveen. Länsipuolella luonto on runsaampaa, eikä ehkä aivan niin karua kuin itäpuolella. Syitä saattaa olla monia. Näytti siltä, että länsipuoli olisi hiukan vauraampaa, viini- ja hedelmätarhoja näkyi tämän tästä, samoin hyvin äveriään näköisiä golfkenttiä. Maisemat olivat ylipäätään kauniit, maasto on kumpuilevaa ja kukkuloiden välissä näkyivät laajalti kauniit laaksot viljelyksineen. Ja kuivaa on. Monien kylttien mukaan ylitimme useiden jokien siltoja, mutta itse joet olivat kuivuneet.

Lomasta on vielä puolet jäljellä

Tänään olemme olleet täällä jo kaksi viikkoa! Kuinka nopeasti aika kuluukaan. Ensimmäinen viikko meni oikeastaan kaiken maailman ongelmissa, eivätkä kelitkään ole olleet kaikilta osin kovin suotuiset. Mutta viime viikko sitten muutti kaiken, kun aurinko paistoi lähes koko viikon pilvettömältä taivaalta ja oli shortsikelit. Pääsimme tekemään ensimmäiset päiväreissut vanhoihin tuttuihin maisemiin, Louléen, Taviraan ja Faron saarelle.

Komea sateenkaari lyhyen sateen jälkeen

Sää on aina näin syksyisin ollut aika epävakaa, mutta jotenkin tuntuu siltä, että näitä säävaihteluja ja epävakautta on joka vuosi enemmän. Sääennusteet tuleville päiville vaihtuvat joskus jopa saman päivän aikana sateisesta auringonpaisteeseen ja takaisin. Olemme Atlantin rannalla ja sieltä tulevien pyörteiden liikkeitä on vaikeaa ennustaa, sen olemme huomanneet. Ja antaako sitten ilmastonmuutos omat mausteensa, kuka tietää.

 

Tummien pilvien lomassa lentokoneet jättivät merkkejään

Eilen kävimme Espanjan puolella. Hyvät ystävämme asuvat rajan toisella puolella Ayamonten lähellä Esurin asuinalueella. Rajalla virtaa Guadiana-joki. Molemmin puolin sijaitsevat kaupungit ovat profiililtaan ja arkkitehtuuriltaan hyvin saman kaltaisia, mutta kyllä Espanjan puolella pieni espanjalainen vivahde jo tulee esiin. Mutta kaikkein oudoin asia on, että valtiorajojen kohdalla menee myös aikavyöhykeraja eli kun klo 12 ylität joen ja saavut Espanjan puolelle, niin kello on jo 13. Eipä sitä tule aina ajatelleeksi, kun sopii tapaamisia rajan toiselle puolen.

 

Esurin asuinalue on täynnä kauniita, espanjalaistyylisiä asuntoja

Moottoritiellä A22, jota ajoimme Espanjaan, oli aika hiljaista. Moottoritie on maksullinen ja sen vuoksi paikalliset todennäköisesti käyttävät mieluummin vieressä kulkevaa N125 tietä, joka kulkee rannikkokylien läpi ja on paljon hitaampi. Moottoritie on vuosien mittaan kulunut aika paljon ja oli nyt paikoitellen aika huonossa hapessa. Täällä kannattaa hankkia vuokra-autoon automaattinen moottoritiemaksun lukija, joka kerää maksut ja maksut tulevat yhtenä vuokra-ajan päätyttyä.

Espanjan rajalle on vain noin 50 km matka

 Ravintoloista täällä ei ole pula, niitä löytyy kaikkiin makuihin ja tyyleihin. Eilen illalla kävimme tutustumassa Tapas e Lendas -nimiseen ravintolaan, joka on todella suosittu. Olemme aikaisemminkin yrittäneet mennä sinne, mutta oikeastaan ilman ennakkovarausta se on ollut mahdotonta. Nimensä mukaan kyseessä on tapas paikka ja ruokalista on pitkä ja monimuotoinen. Mutta kaikki mitä söimme, oli laadullisesti aivan erinomaista. Otimme vain ahneuksissamme liian monia annoksia ja meillä oli vaikeuksia saada kaikki se hyvä syötyä. Vieressämme istui saksalainen pariskunta, joiden kanssa meillä oli todella mukavat keskustelut.

Pöytä meinasi tulla liian ahtaaksi kun kulhoja ja lautasia tuli perä perään tarjolle

 

Saman ravintoloitsijan wine bar

Tänään oli taas toripäivä. Se on tapahtuma, joka vetää puoleensa sekä täällä että lähistöllä asuvia. Viime lauantaihin verrattuna väkeä oli kuitenkin vähemmän ja puolenpäivän aikaan alkoi pieni sade, joka karkotti monet kotiin. 

Torin tarjonta on todella monipuolinen

 

Tori ja halli kiinnostaa niin paikallisia kuin lomailijoita

 

Päiväkävely luontopolulla

Ria Formosan luonnonsuojelualue on laaja alue, joka ulottuu aina Farosta itään noin 50 km aina Taviraan saakka. Olhão on tämän alueen yksi pääpaikoista, sillä tänne on sijoitettu luonnon tutkimuskeskus. Täällä tehdään paljon tutkimustyötä koskien kasveja, lintuja ja mereneläviä. Lisäksi täällä toimii lintujen sairaala, jossa korjataan ja kuntoutetaan sairastuneita ja vahingoittuneita lintuja. Ria Marina on vuonna 2010 äänestetty yhdeksi Portugalin seitsemästä luonnon ihmeestä.

Komeat rannikkomännyt ovat taipuneet monin tavoin

 

Laskuvesi on vienyt veden lähes kokonaan

Tutkimuskeskuksen ympärillä on hieno noin 3 kilometrin pituinen luontopolku, joka kulkee monimuotoisen kasvillisuuden kautta ja vuorovesialtaiden vierestä aina tiheään pinjametsän. Kuivan kesän jälkeen kukat ovat pääosin kuivuneet eikä uutta kasvustoa ole vielä päässyt syntymään. Lintuja oli vähemmän kuin viime vuonna, mutta kävelimme ehkä hieman väärään aikaan eli juuri keskipäivän aikaan ja ennen laskuvettä. Näimme kuitenkin muutamia: silkkihaikaroita, kapustahaikaroita, mustapyrstökuireja ja tietenkin mustarastaita. Mutta mm. flamingoja ei näkynyt ollenkaan.

Silkkihaikara

 

Mustapyrstökuiri

Kapustahaikara

Alueella on hieno vuorovesimylly, joka tosin on suljettu. On aika merkillistä, että vuorovettä ei ole enempää käytetty energia tuotannossa, sillä vuorovesi kuitenkin on täällä kuitenkin merkittävä ilmiö. Täältä löytyy myös museoitu Arabien kehittämä laite, joka nostaa vettä lähteestä. Mutta jotenkin tästä käynnistä jäi hiukan sellainen tunne, että rahaa alueen kehittämiseen ei ole riittänyt.

Simpukankerääjät tulevat paikalle laskuveden aikaan.

 

  

Praia do Faro

Onhan se hienoa, että aamulla herää hienoon auringonpaisteeseen ja aivan tuulettomaan säähän. Näin on tapahtunut jo useampana aamuna ja nyt vihdoin mekin pääsemme nauttimaan siitä. Eevan bronkiittis on selvästi helpottamassa ja antibioottikuuri on auttanut. Hieno juttu.

Aamulla meri oli täysin tyyni ja selkeä

Lähdimme päiväreissulle Faron saarelle, joka sijaitsee Faron kaupungin ulkopuolella ja aivan lentokentän vieressä. Saareen johtaa silta, jota parhaillaan korjataan tai oikeastaan viereen rakennettaan kokonaan uusi silta.

Horisontissa siintää Portimaon rannikko

Itse saari sijoittuu mantereen suuntaisesti ja on noin 5 km pitkä. Yhtä pitkä on myös sen etelän puoleinen ranta. Hieno hiekkaranta on osin yleistä rantaa ja osin rajattuja alueita, joissa on valmiit aurinkovarjot. Saarella on paljon loma-asuntoja ja joitain hotellejakin. Saari on varsin suosittu lomakohde niin portugalilaisille kuin muillekin. Näin off-season -aikaan rannalla oli varsin väljää, mutta jotkut uskaliaat olivat edelleen ottamassa aurinkoa ja jopa uimassa, sillä tänään oli hellepäivä, 26 astetta.

Hiekkaranta on 5 km pitkä ja yhdistyy eteläpäässä Ria Formosan luonnonsuojelualueeseen

Rannikon aallot ovat myös surfaajien suosiossa. Paikalla oli useita surffareita ja monia ryhmiä surfaamassa tai opettelemassa surfaamista. Paikallinen surffauskoulu näytti antavan opetusta. 

Surffaajat kokoontuvat tänne hienojen aaltojen vuoksi.

Olipa hieno päivä!

Kesäinen sää pitää meidät kuitenkin sisätiloissa

Sää on ollut todella hieno, aurinkoinen, lämmin ja lähes tuuleton. Eilen ja tänään varsinkin mittari nousi hellerajaan eli 25 asteeseen täysin pilvettömällä taivaalla. 

Valitettavasti emme ole oikein päässeet vielä nauttimaan tästä, sillä Eevan flunssa äityi loppujen lopuksi keuhkoputkentulehdukseksi ja vaati lääkärin luona käynnin. Kävimme taas uudelleen Clínica Internacional de Olhão lääkärin vastaanotolla eilen. Vaikka oli sunnuntai, klinikka oli koko päivän auki ja pääsimme suoraan sisään, ensin sairaanhoitajan luo, joka teki alustavat tarkistukset ja sen jälkeen lääkärin luo. Tarkistusten jälkeen hän totesi keuhkoputkentulehduksen ja määräsi antibioottikuurin. Ei tarvinnut jonottaa. Lääkäri puhui vielä aivan sujuvaa englantia, joten asiointi sujui mukavasti. Sunnuntailisistä huolimatta lääkärinpalkkio oli vain 75 euroa. Nyt toivotaan, että antibioottikuuri alkaisi purra ja pääsisimme vihdoin nauttimaan kesäisistä päivistä.

Googlasin hiukan tietoja Portugalin yleisestä terveydenhoidosta. Löytämieni tietojen mukaan, yleinen terveydenhoito on Portugalissa Suomen tapaan verorahoin ylläpidettyä ja perushoitojen osalta täysin ilmaista. Terveydenhoidon kustannukset henkilöä kohden ovat reilusti alemmat kuin Suomessa, mutta kun sitä vertaa BKT:een, niin olemme suurin piirtein samalla tasolla. Molemmat maat olivat tilastossa alempana kuin EU maat keskimäärin. Nämä tiedot siis noin 4 vuoden takaa, ennen kuin Suomi kietoutui sote-verkkoon.

Toinen mielenkiintoinen Euroopan laajuinen tilasto vertaa lääkärien ja sairaanhoitajien määrää eri maissa. Meillähän tunnetusti on pulaa molemmista, mutta tämän vertailun mukaan erityisesti lääkäreistä, mutta hoitajia on suhteessa paremmin. Täällä Portugalissa tilanne on täysin vastakkainen eli lääkäreitä on, mutta hoitajista on kova pula.

 

No, niin tai näin. Ilmeisesti kumpikin maa taistelee terveydenhoidon ongelmien kanssa. Verovaroin ylläpidetty järjestelmä ei tahdo toimia, mutta täällä ainakin yksityisesti hoidettu järjestelmä toimii ja on kaiken lisäksi vielä kohtuuhintaista.

Tämäniltainen auringonlasku oli taas vertaansa vailla.

 

Toripäivä

Lauantain toripäivä on Olhãossa aina erikoinen päivä. Silloin nimittäin torille ja halliin kerääntyy yleensä poikkeuksellisen paljon porukkaa myös ympäröivistä kaupungeista. Olhãon lauantaitoria pidetään yhtenä Algarven parhaimpana ja suosituimpana torina puhumattakaan hallista. Halli tai oikeastaan 2 hallia on runsas kokonaisuus. Toinen halli on pyhitetty meren eläville ja toinen halli taas vihanneksille, hedelmille, mausteille, lihalle ja leikkeleille. Valikoima on todella runsas ja tuore. Tänään ostin kalafileitä, jauhelihapihvejä, hedelmiä ja vihanneksia. Kaikki hyvää ja tuoretta, hintatasoltaan jonkin verran meikäläistä tasoa edullisempi.

Kalojen ja muiden meren elävien tarjonta on runsas

Tänään väkeä oli liikkeellä todella paljon. Läheisellä parkkipaikalla oli 4 bussia, jotka kaikki toivat ihmisiä lähiseudulta tutustumaan toriin ja halliin. Itse torialue ei ole edes kovin suuri, mutta tänäänkin se oli ruuhkaksi täynnä porukkaa. Paljon lomailijoita. Ranskaa ja saksaa kuuli melkein enemmän kuin portugalia. Ilmeisesti kummassakin maassa taidetaan tällä hetkellä viettää syyslomia.

Hallin vieressä olevat ravintolat olivat täynnä ihmisiä

 

Torilla esiintyvät myös läheisen yliopiston opiskelijat

Olhão on näiden 8 vuoden aikana, kun täällä olemme syksyisin käyneet, muuttunut varsin paljon.  Varsinkin ranta-alue on muuttunut aivan täysin. Vanhojen kalastajien parakit on poistettu ja tilalle on rakennettu luxustaloja, joissa asuntojen hinnat alkavat olla jo Helsingin luokkaa. Ranta ja vierasvenesatama ovat pysyneet aika samanlaisina, mutta uusi Marina Center ravintolakeskittymineen on ottanut oman tilansa. Nyt suunnitelmissa on rakentaa Marina Centerin viereen uimaranta, jota Olhãossa ei tähän mennessä ole ollut. Ensi vuonna se varmaan on jo valmiina. Kehityksessä on paljon hyvää ja myös huolestuttavaa. Kaupunki elävöityy, mutta samalla se menettää aimo annoksen omasta aitoudestaan, mikä mm. meidät aikoinaan sai tulemaan tänne. Rakennusprojektien myötä suuri joukko lintulajeja on kaikonnut pois viereisiltä suola-altailta. Flamingoja, haikaroita, pitkäjalkoja, kuireja ja monia muita on nyt etsittävä muualta.

Puistot hoidetaan hyvin ja ne ovat todella siistejä

Taistelumme talon pumppujen ”runkoääniä” vastaan jatkuu. Nykyisin ääni on tasaisempaa, mutta edelleen häiritsevää. Tapasimme vuokraisäntämme kanssa talon huoltomiehen, joka kertoi, että moottorin laakerit ovat ilmeisesti niin kuluneet, että häiritsevä ääni johtuu siitä. Uudet laakerit ovat tilauksessa, mutta saapuvat kun saapuvat. Sillä välin hän lupasi, että moottorit sammutetaan illalla hyvissä ajoin, että se ei häiritse nukkumista. No, se tapahtui sinä päivänä, mutta ei enää seuraavana. Moottorit sammuivat vasta hiukan ennen puolta yötä. Tämän kanssa nyt ollaan.

Komea iltarusko lupailee kaunista huomenta.

Epäonnikin vielä jatkuu. Eeva taistelee flunssan kourissa eilisestä lähtien. Paikallinen apteekki on hyvä ja sain sieltä tarvittavat rohdot. Nyt lepoa ja toivottavasti flunssa helpottaa pian.

Santuário de Nossa Senhora da Piedade (Mãe Soberana)

Loulén kaupungin keskustan läheisellä kukkulalla on kaunis, komealla kupolilla varustettu katolinen kirkko. Kirkko on sisältä varsin moderni, ja vaikka kuinka etsin, en löytänyt kupolikirkosta juuri mitään tarkkaa tietoa.

Kupolikirkko on rakennettu kukkulalle ja se näkyy kauas.

Kirkkosali on pyöreä ja valtavan korkea. Kupolin yläreunalla kiertää lasimaalauksin koristetut ikkunat, jotka tuovat saliin kauniin valon. Kupolin sisäseinät ovat puuta.

Kirkkosali on yksinkertainen ja katoliseksi kirkoksi aika pelkistetty

 Alttari on hyvin yksinkertainen, selkeä ja kaunis. Alttaritaulu on yksinkertainen ja muiden seinillä olevien taulujen tyylinen kertoen Jeesuksen elämästä.

Kirkon taulut edustavat myös samaa linjaa

Kirkon vieressä on vanha jo 1594 rakennettu pyhättö. Pyhättö vaurioitui pahasti vuoden 1755 maanjäristyksessä, jolloin mm. vanha alttaritaulu tuhoutui kokonaan. Uuden rokokootyylinen alttaritaulun teki veistäjä João da Costa Amado. Myöhemmin sen kultasi kultamaalari Diogo de Sousa e Sarre, joka on myös pääkappelin, laivan ja sakristin kattojen perspektiivimaalauksen tekijä.

Pyhättö tuhoutui pahasti v. 1755 maanjäristyksessä

 

Alttaritaulu on tyypillistä renesanssiajan tyyliä

Kirkossa vietetään Pääsiäisen aikaan suurta uskonnollista juhlaa, jolloin 1500-luvulla veistetty Mãe Soberana ”kuningataräiti” kuljetetaan täältä juhlavassa kulkueessa Loulén kaupunkiin, jossa sitä säilytetään 2 viikkoa ja kuljetetaan takaisin kirkkoon.

Kukkulalta on hienot näkymät Loulén kaupunkiin, ympäröivälle maaseudulle sekä rannikolle ja merelle.

Santuario de Nossa Senhora da Piedad sijaitsee noin 30 km päässä asunnostamme

Kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä

Joskus kun asiat alkavat mennä jotenkin killilleen, niin se kierre vaan syvenee ja syvenee, kunnes toivottavasti löytyy tasapaino.

Jo lähtöhetkellä tapahtui ensimmäinen tilanne. Olimme lentoasemalla aamukahvilla ja otimme mukaan puoliksi juodun vesipullon ajatuksella käyttää vesi tulevalla lennolla. Istuimme kaikessa rauhassa odottamassa lähtöä, kun Eeva havahtui johonkin märkään. Vesipullon korkki oli jäänyt osittain auki ja lähes täysi vesipullo oli valunut hänen laukkuunsa. Laukku ja laukussa olleet tavarat olivat veden kyllästämiä. Onneksi puhelin oli laukun omassa lokerossa eikä kastunut, mutta kaikki muut sitten olivatkin läpimärkiä ja vettä kaadettiin lentokentän roskikseen. Kävimme hakemassa kaupasta muovikassin ja yritimme kuivata sen mitä pystyimme. Näin matka alkoi.

Maanantaina söimme parvekkeella lounasta ja yhtäkkiä huomasin jotain tapahtuneen omassa hammaskalustossa. Etuhammas oli vanhuuttaan murtunut ja iso pala oli poissa. Hammasta oli jo joskus 30 vuotta sitten operoitu ja nyt se oli tullut elinkaarensa päähän. Kiva juttu, ei kyllä tehnyt mieli hymyillä. Sitten vaan viestiä omalla hammaslääkärille Helsinkiin – onneksi on oma hammaslääkäri jo yli 20 vuoden ajalta – jolta sain hyvät neuvot kertoa täkäläiselle hammaslääkärille, kunhan vain sellaisen löydän. Tietojen mukaan tässä pienessä kaupungissa näytti olevan toistakymmentä hammaslääkäriä ja varsinkin yksi oli saanut paljon positiivisia mainintoja: Clinica International de Olhao. Kävin eilen kysymässä sieltä mahdollisia aikoja ja sain ajan tälle päivälle. Tänään kävin todella miellyttävän ja taitavan hammaslääkärin luona, joka vielä puhui sujuvaa englantia. 40 minuutin hoito ja minulla oli suussa väliaikainen hammas, jonka oma hammaslääkärini Yrjönkadulla hoitaa loppuun marraskuussa. Suomalaiseen käytäntöön verrattuna hintalappukin oli aika maltillinen: 65 euroa.

Klinikalla hoidetaan kaikenlaisia vaivoja

Meillä on täällä aivan ihana asunto ja tosi mukavat vuokraisännät. Mutta nyt talossa ja meidän asunnossamme ilmeni ongelma, jonka ratkaisu on ”suuremmassa kädessä”. Talossamme on katolla uima-allas ja sen puhdistamiseen tarvitaan pumppu, joka vaihtaa vettä. Lisäksi siellä on jokin toinen pumppu, joka tekee jotain muuta ja nyt pumput pitävät todella häiritsevää ääntä, kun ne ovat päällä. Vaikka se ei ole kovin kova ääni, niin kuitenkin sen mekaaninen ääni menee luihin ja ytimiin. Kun se on päällä, niin päivänokosista ei voi kuin uneksia. No, asiasta on keskusteltu vuokraisännän kanssa, joka taas yrittää selvittää sitä taloyhtiön managerin ja huoltomiehen kanssa. Kestää ja kestää, eikä mitään oikein tunnu tapahtuvan. Onneksi melu loppuu illalla, joten yöuni on turvattu, paitsi eilen, jolloin melu jatkui aina puoleen yöhön saakka. Vuokraisäntäkin tuntuu olevan aivan voimaton. Mutta tämän kanssa nyt ollaan ja katsotaan, miten tämä kehittyy.

Vuokraisäntämme ovat ranskalaisia

Sää on yleensä tähän aikaan varsin vaihtelevaa, mutta nyt on ollut poikkeuksellisen sateista. Kun tulimme lauantaina, täällä oli aivan kaatosade. Kastuimme aivan läpimäriksi. Sunnuntaina oli kaunista ja aurinkoista, mutta sitten eilen tuli varsinainen myrsky. Vettä tuli taas kaatamalla ja myrskyn kourissa pelkäsimme puiden katkeamista, niin kuin tapahtui viime vuonna aika lailla samaan aikaan. Tänään keskiviikkona sää on ollut aurinkoinen, lämmin, mutta tuulinen ja illalla satoi taa rankasti. Tuntuu siltä, että kun pohjoisessa on kaunista ja lämmintä, niin täällä sataa ja myrskyää. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa.

Kahvilan herkkuja

Kaiken päälle huomasimme illalla Eevan unohtaneen puhelimensa kahvilaan, jossa olimme iltapäiväkävelyn lomassa. Puhelu sinne ja sieltähän se löytyi. Kukaan ei ollut vienyt sitä, vaan tarjoilija oli ottanut sen talteen. Algarve on tunnettu rehellisyydestään ja matalasta rikollisuudestaan. Tämä taas oli hyvä osoitus siitä.

Huomenna lähdemme ensimmäiselle turneelle!

 

Kesäinen päivä

 

Kauppahalli

Viikonlopun jälkeen kaupunki tuntuu aika hiljaiselta. Viikonloppuna täällä oli vilinää ja vilskettä. Tuntui siltä, että monet portugalilaiset olivat tulleet tänne viettämään viikonloppua, koska nyt maanantaina kaduilla näkee vain muutamia turisteja. 

Kauppahallin vihannes- ja hedelmätarjonta on runsas

Kauppahallin kalapuoli on lähes tyhjä, sillä viikonlopun hurjat kelit eivät antaneet kalastajille mahdollisuutta lähteä merelle kalaan. Mutta liha- ja vihannespuolella lähes kaikki myyjät olivat paikalla. Ostimme kassillisen vihanneksia, juureksia ja perunoita muutamalla eurolla eli kyllä hinnat edelleenkin ovat aika paljon edullisemmat.

Tämä annos maksoi 2,90 euroa

Pieni huomio vielä hinnoista. Olimme torin vieressä kahvilla ja otimme samalla Portugalin kuuluisimman leivoksen, Pastel de Natan. Kahdet tällaiset maksoivat 5,80 €.

Vasemmalla Sirokesäkynttilä ja oikealla Öljypalmu

Syksy on edennyt täälläkin jo jonkin matkaa. Viikonlopun sateet saivat muutamat kukat taas kukkimaan ja puut vihertämään.

Hieno kesäinen päivä, lämpötila reilusti yli kahdenkymmenen.